Vajariperjantai

Kaverin antamat raksut eivät sitten toimineetkaan. On ainoastaan masentunut olo, niin kuin muutenkin tänään. Iltapäivällä tuntui siltä että jotain täytyy saada, mieluiten sellaista mikä hidastaa ja rentouttaa. Päädyin kuitenkin tyhjin käsin kotiin tietokoneen äärelle. Pitäisi kirjoittaa novelli loppuun. Haluan edes joskus saada jotain valmiiksi, etenkin kun teksti on paria kappaletta vaille valmis. Aloitan aina innoissani kaikkea uutta, oli kyse sitten opiskelusta tai vaikka maalauksesta. Osaan aloittaa mutta en jatkaa, joten opinnot jäävät kesken ja inspiraatio hiipuu.

Olen miettinyt yliopisto-opiskelua, ja aion heittää koko laitokselle hyvästit. Sairauspäiväraha muuttuu kohta kuntoutustueksi, ja voisin tutustua ammattikorkeakoulujen tarjontaan. Strukturoitu ja käytännönläheinen opiskelutyyli sopinee minulle paremmin kuin yliopiston sekava ja kaoottinen rytmi. Hyvistä arvosanoista huolimatta tunsin suurimman osan ajasta olevani ihan pihalla.

Yllätin itseni hiplaamasta kyynärtaipeen suonta, mitähän ihmettä tämäkin taas on. Edellisestä piikistä on nyt reilu kuukausi, eikä sitä himoa ole vähään aikaan ollut. Kai tämä menee ohi.